Työtapaturmien korvaaminen
Työtapaturmat jaetaan neljään ryhmään: täysi jatkuva työkyvyttömyys, pysyvä osittainen työkyvyttömyys, väliaikainen työkyvyttömyys ja kuolemaan johtava onnettomuus. Korvattavan ajan pituudesta ei ole säädöstä. Matkalla työpaikalle tapahtuneet tapaturmat kuuluvat vakuutuksen piiriin.
Tapaturmaeläkkeen enimmäismäärä vuodessa on 85 prosenttia työntekijän vuosityöansiosta. Vuosityöansion perusteena on tapaturman sattuessa saatu vakiintunut työansio. Tapaturmaeläkkeen enimmäismäärä laskee 65 vuoden iässä 70 prosenttiin vuosityöansiosta. Tapaturmaeläkkeitä korotetaan vuosittain työeläkeindeksillä.
Tapaturmaeläkettä maksetaan, kun työntekijän työkyky on tapaturmavamman tai ammattitaudin vuoksi päivärahakauden jälkeen vähentynyt vähintään kymmenellä prosentilla ja hänen työansionsa ovat alentuneet vähintään viidellä prosentilla. Vahingoittuneella on oikeus tapaturmaeläkkeeseen, jos hän ei lainkaan pysty palaamaan työhön tai jos hän palaa työhön alentunein ansioin.
Työtapaturman ensimmäisen neljän viikon korvaus on saman suuruinen kuin sairauspäiväraha. Tämän jälkeen päivärahan suuruus on 1/360 osa vakiintuneesta vuosityöansiosta.
Lesken- ja lapseneläkkeen määrästä tapaturmavakuutuslaissa on tarkat prosenttiosuudet työntekijän vuosityöansiosta. Yhteenlaskettu enimmäismäärä on 70 prosenttia. Lapseneläkettä maksetaan 18 ikävuoteen asti, opiskelijoille ja vammaisille 25-vuotiaaksi. Leskeneläke päättyy jos leski solmii uuden avioliiton. Tällöin hän saa kolmen vuoden eläkettä vastaavan kertakorvauksen. Hautausapu on kertakorvaus, joka maksetaan yleensä kuolinpesälle.
Haittarahaa maksetaan vamman tai sairauden aiheuttamasta pysyvästä yleisestä haitasta. Sen suuruus määräytyy lääketieteellisin perustein.
Tapaturmavakuutus korvaa työtapaturman vuoksi työntekijälle annetusta sairaanhoidosta tarpeelliset kustannukset.
Sairaanhoitoa ovat muun muassa lääkärinhoito, lääkkeet, tekojäsenet ja muut apuvälineet. Sairaanhoitokulut korvataan ilman aika- tai euromääräistä rajaa.
(Työtapaturmalaki, 1948)
